Katsoin Aamu‑TV:n keskustelua kehysriihestä, ja tartun nyt ps Jani Mäkelän väitteeseen, että palvelumaksujen korottaminen olisi “parempi vaihtoehto kuin palveluista leikkaaminen”.
Tätä on vaikea ymmärtää, kun palveluista on jo leikattu nykyisen hallituksen toimesta — henkilöstöstä, ennaltaehkäisystä ja perustason tuesta.
Maksujen korottaminen ei ole mikään “pehmeämpi ratkaisu”.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että juuri ne ihmiset, joilla rahat ovat jo nyt tiukoilla, joutuvat karsimaan hoidostaan ja tuestaan.
Vanhukset, heikossa asemassa olevat lapset/nuoret, pienituloiset ja pitkäaikaissairaat eivät voi “valita” palvelujaan — he tarvitsevat niitä elääkseen arkeaan.
Moni jättää varmasti hintojen nousun myötä hakeutumatta hoitoon, ja se vasta tuleekin kalliiksi. Eli: palvelumaksujen korottaminen on monelle yhtä kuin palveluista leikkaaminen.
Vaihtoehtojakin olisi ollut.
Säästöjä olisi voitu hakea muualta kuin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien arjesta.
Mutta ei — tämä hallitus jatkaa linjaa, jossa pärjäävät ne, joilla on voimavaroja ja rahaa, ja ne, joilla ei ole, maksavat eniten.
On vaikea olla tuntematta pettymystä ja huolta.
Kun päätökset tehdään kaukana arjesta, unohtuu liian helposti, että kyse ei ole numeroista vaan ihmisistä — niistä, jotka jo nyt sinnittelevät äärirajoilla. Kaiken keskellä on hyvä muistaa yksi asia: suunta ei ole lukittu.
Vuoden päästä meillä on mahdollisuus korjata kurssi ja valita linja, jossa heikoimmassa asemassa olevia ei jätetä yksin. SDP:n arvopohja rakentuu ajatukselle, että yhteiskuntaa ei vahvisteta heikoimpia heikentämällä — vaan pitämällä kaikista kiinni.