Viimeisimmät sosiaalihuollon säästöt ovat herättäneet laajaa huolta, eikä syyttä. Erityisesti lastensuojelu ja vanhuspalvelut ovat riskialttiita, kun palveluiden resursseja supistetaan ja sääntelyä kevennetään. Hallituksen tavoitteena on palveluiden tehostaminen, mutta mitä tapahtuu niille, jotka jo valmiiksi kamppailevat avun saamiseksi? Mistä voi vielä säästää?
Vanhusten hyvinvointi vaakalaudalla Kun kotihoitoa vähennetään ja korvataan digipalveluilla, moni ikäihminen jää vaille henkilökohtaista huolenpitoa. Teknologia voi toki tukea palveluita, mutta se ei voi korvata ihmiskontaktia tai hoitajien läsnäoloa. Onko oikeudenmukaista, että yhteiskunta kääntää selkänsä niille, jotka ovat rakentaneet Suomen hyvinvoinnin? Lisäksi tuo teknologia maksaa, mistä rahat siihen? Olen jo pitkään omassa työssäni haaveillut patjoista ja matoista, jotka hälyttävät heikkokuntoisen kaatumisalttiin ihmisen kohdalla, jotta hoitajat voivat heti reagoida siihen ja estää täten kaatumisen. Lonkkamurtumat ovat yhteiskunnalle kalliita ja yksittäiselle ihmiselle turha kärsimys. Nuo teknologiset patjat sekä matot ovat kalliita ja vaikka niitä on jo olemassa, ei niitä kovinkaan monesta hoitopaikasta löydy.
Lastensuojelun kriisi syvenee Suomessa lastensuojelun resurssit ovat olleet pitkään riittämättömiä ja nyt edessä ovat entistä suuremmat haasteet. Alan asiantuntijat varoittavat, että säästöt voivat heikentää perheiden saamaa tukea ja lisätä sijoitusten määrää. Kun sosiaalityöntekijät joutuvat työskentelemään entistä tiukemmilla resursseilla, lasten ja nuorten hyvinvointi vaarantuu.
Lastensuojelu ei voi olla kohta, josta säästetään kevyesti. Jokainen säästöpäätös voi johtaa siihen, että lapsi jää vaille tarvitsemaansa turvaa ja tukea. Pidemmällä aikavälillä tämä lisää syrjäytymistä ja tuo suurempia kustannuksia koko yhteiskunnalle.
Onko hyvinvointivaltion perusta rapautumassa? Sosiaalihuollon säästöt asettavat koko hyvinvointivaltion perusajatuksen kyseenalaiseksi. Voimme kysyä itseltämme: onko tämä yhteiskunta, jossa haluamme elää? Jos heikoimmat jäävät vaille riittävää tukea.
Säästöjen vaikutuksia ei voi arvioida vain numeroina budjetissa – kyse on ihmisistä, joiden elämä on riippuvainen näistä päätöksistä. Hallituksen tulee kuunnella asiantuntijoita, järjestöjä ja kansalaisia, jotta sosiaalihuollon kehitys ei muutu leikkaukseksi elämän perusedellytyksiin.
Ministeri Juuso on todennut, että ”teknologia on tulevaisuus myös sosiaalihuollossa”, mutta voiko robotti todella korvata ihmisen lämmön ja empatian? Lausunto herättää kysymyksen: onko säästöjen taustalla todellinen ymmärrys ihmisten tarpeista vai pelkkä budjettikirjanpito?
Ihmiset äänestetään ihmisyyden puolesta- siksi SDP ja nro 2668 aluevaaleissa 🙂